Tämä pikkulaukku on ollut työn alla jo niistä ajoista kun tein Elegante-huivin. Ilman vuoria se odotteli kärsivällisesti lankakorin pohjalla loppuvuoden bilekauden avajaisia. Valmistui sitten sopivasti ennen ensimmäisiä pippaloita. Koska sää oli aina mälsän harmaa, se jäi kuvaamatta ja julkistamatta.

Viime viikonloppuna se joutui seikkailuun. Bileillan päättäjäisiksi hukkasin sen Tampereen humuun ja sumuun, Hämeenkadulle. Enkä löytänyt vaikka palasin etsimään. Ehdin jo jonkun aikaa surra menetettyä laukkua, Visakorttia, kännykkää, muutamaa kolikkoa ja omaa tyhmyyttäni. Kunnes Maanantaina soi puhelin. "Kirsi täällä moi, olitko viikonloppuna Tampereella.... hukkasitko laukkusi?"  (Sitä on siis oltu Tampereella eikä päästy edes messuille). Vastasin kumpaankin kysymykseen joo, ja siitä se sitten vyyhti aukeni. Tänään näin kun postipoika pudotti pullean kirjekuoren meidän postilaatikkoon. Ihana jälleentapaaminen!

Tässä se nyt on kuvattuna keskellä päivää. Eikö olekin valoisaa?

Malli Ihan omasta päästä.
Langat Gjestal Elegante ja Novita Tennessee. Kahvassa lisäksi Novita Malibu. Viimeistelyyn Novita Black.
Puikot En enää jaksa muistaa.
Menekki Noin yksi kerä Elegantea, muita ihan vähän.
Muut tarvikkeet 18 cm pitkä musta tavisvetoketju, käytöstä poistettu silkkinen tyynynpäällinen vuoriksi.

Aloitin tuttuun tapaan luomalla laukun leveyden verran silmukoita Elegantella ja Tennesseellä, sitten neuloin tasona paksuuden verran. Tämän jälkeen poimin silmukat päädyistä ja toiselta sivulta ja jatkoin pyörönä kavennellen päädyssä silloin tällöin. Kun sain korkeutta aikaiseksi mieleiseni määrän, päätin sivusilmukat ja jätin toisen päädyn silmukat odottamaan. Toisen päädyn silmukoilla aloin neuloa I-cordia kolmella langalla, siis Malibu otettiin kaveriksi jotta saataisiin hieman paksumpi kahva. Kun remeli oli sopivan mittainen silmukoin sen toisen päädyn odottaviin silmukoihin.

Sitten jätin laukun muhimaan lankakoriin. Sillä aikaa pesin tummansinisen revenneen silkkityynynpäällisen, jonka olin muinoin saanut jonkin lehden tilaajalahjaksi. Kun bilekausi alkoi lähestyä, käytin olemattomia ompelijantaitojani ja huonoa ompelukonettani virtuoosimaisesti saaden aikaan silkkisen pussukan, joka sopi bilelaukkuaihion sisään. Nuppineuloin, harsien ja manaillen ja lopulta käsin ommellen sain yhdistettyä laukun päällisen, vuorin ja vetoketjun. Olin voittaja!

Kunnes sitten koitti viikonloppu ja olin luuseri. Onneksi on vielä ihania rehellisiä ihmisiä olemassa! Kiitos Kirsi Jyväskylästä!

Nämä kaikki oli tallessa!