Nyt muistelen menneitä neulevillityksiä lähes tippa silmässä.

Tuossa alla on vanhin kaikista säilyneistä töistäni. Olen tehnyt sen noin 15-vuotiaana isotädiltäni saaduilla langoilla. Sain pussillisen kaikenkirjavia langanpätkiä, lyhyitä ja vähän pidempiä ja olin onnesta kiharalla. Meidän perheessämme oli tuohon aikaan yksi pyöröpuikko, 2 mm tai 2½ mm, ja puolitoista settiä sukkapuikkoja, alumiiniset kokoa 2½ mm ja kaksi rautaista kromipintaista kokoa 2 mm. Näillä syntyi tämä mietintämyssy. Koska se on niin ihana, käytän sitä vieläkin silloin tällöin.

84573.jpg

Tämä työ innoitti minut myöhemmin, pakollisten puolipatenttikaulaliinojen, ensimmäisten sukanneulomisyritysten ja lapasten neulomisen jälkeen, noin 18-vuotiaana ensimmäisen villapaidan neulontaan. Senkin tein jämälangoista, mutta lisäksi piti ostaa myös ihan tuoretta lankaa. Siitä tuli melko hyvä (silloisen mittapuuni mukaan), mutta ihan en ollut tyytyväinen...

83718.jpg

... vaan tein vuotta tai kahta myöhemmin "paremman" version. Siinä on käytetty osittain samoja jämälankoja kuin tuossa yllä olevassa mietintämyssyssä, mutta taas täytyi ostaa jonkin verran lisää lankaa. Koska saumojen ompelu oli ihan myrkkyä, päätin neuloa tämän paremman version pyöreänä ja kokonaan ilman saumoja. No, kainaloissa jouduin tekemään pienen myönnytyksen. Ja koska tuo raitojen vaihtuminen on niin jyrkkää tuossa ensimmäisessä versiossa, päätin (suuressa viisaudessani) että uuteen tulee nurja puoli päällepäin.

Todistin siis itselleni että olen tosi guru ohjeiden soveltamisessa, ja tein ensin helman pyörönä kainaloihin asti, sitten hihat pyörönä kainaloihin asti ja ja yhdistin koko ihanuuden aloittaakseni raglankavennukset pyöröneuleessa. Vain suomalainen sisu ja esivanhemmilta peritty jääräpäisyys saivat minut tekemään työn loppuun. Pian huomasin että vaati suorastaan hartiavoimia saada pitkä käyräpäinen pyöröpuikko kulkemaan noissa tiukoissa kainalokohdissa... ponnistus, silmukka, narisevan silmukkarivin siirto, pinnistys, silmukka, hien pyyhintä, ponnistus, silmukan pudotus, pinnistys, silmukan poiminta... muutama manaus omalle nokkeluudelle ja taas uusi yritys. Siitä se sitten loppujen lopuksi valmistui, muutamassa viikossa. Koskaan en siitä suostu luopumaan, kuten en edeltäjästäänkään.

83717.jpg

Voitte olla varmoja että näiden paitojen takana ei ole siististi pääteltyjä lankojen vaihtumiskohtia. Hevosenhäntäsolmuihin sen sijaan on helppö törmätä.

Tuo jämälankamietintämyssy ei mielestäni ollut aivan salonkikelpoinen, joten päätin tehdä ihan "asiallisen" hiippalakin. Löysin mallin jostain myssykirjasta, ja koska malli oli niin ihana, tein näitä pipoja kaksi. Toisen itselleni ja toisen esikoiselle, joka oli vielä alle kouluikäinen. Harmi että se toinen on eksynyt jonnekin elämän pyörteissä. Se oli muuten samanlainen mutta mustalla pohjalla.

84554.jpg

Koska elettiin 1980-lukua, seurasin minäkin silmä kovana tätä taisteluparia:

83851.jpg

Daamilla oli mielestäni mahtavia neulepaitoja, ja joku niistä innoitti minut haaskaamaan melkein kilon (alennusmyynnistä ostettua toki) alpakkalankaa tällaiseen palmikko-helmineuleviritykseen.

83716.jpg

Se alkuperäinen, josta siis oli vain muutama näköhavainto televisiossa ja useita ripellyksiä erinäisten vihkojen ja kirjojen marginaaleissa, oli valkoinen, ja nuo alaspäin kapenevat raidat olivat niinikään valkoisia päälle neulottuja läpysköitä. Onteloneuleet olivat tulossa muotiin! Tein tuohon ensiksi vaaleanharmaat läpyskät, mutta ne jotenkin pullottivat rintavarustukseni välissä, ja kun itse varustuskin olisi kaivannut lisämassaa, ei efekti ollut ihan toivotunlainen.

Purin siis onteloläpyskät pois ja neuloin siitä ihanasta alpakkalangasta jotain muuta turhanpäiväistä. Tyhjäksikään tuota aluetta ei voinut jättää, joten tein siihen tuollaiset "reippaat" merimiesraidat silmukoita jäljentämällä. Kaula-aukkokin oli jostain syystä liian ahtaan tuntuinen, ja sille tarjosin siksakkia ja saksia... todisteet ovat vieläkin näkyvillä. Oranssia ompelulankaa ja törröttäviä villalanganpäitä... [puistatus]... Venepääntie ja lepakkohihat olivat kai tuolloin "must".

Paitaa voi vieläkin pitää esimerkiksi vappuna, kun yleensä on kylmä. Tuo valkoraidoitus sopii oikein hyvin yhteen ylioppilaslakin kanssa. Niissä on molemmissa jotain merihenkistä?