Ensimmäisten joukossa aikoinaan kiirehdin tilaamaan Novitan uutuutta, ohutta sukkalankaa.

Novita Tico Tico 002b

Malli 72 s, 3o1n, ranskalainen kantapää, nauhakavennus, koko 43.
Lanka Novita Tico tico
Menekki n. 85 g
Puikot KnitPro 2,25 mm

Ajattelin että tämä se on ihanuutta, kotimaisen tehtaan ohutta sukkalankaa! Ei värillä väliä! Vaan toisiin aatoksiin sitten tulin kun aloin ensimmäistä paria neuloa. Kesken ovat vieläkin, kun alkoi pimeän keskellä ärsyttää pinkki-keltainen pirteys. Nämä sitten valmistuivat kohtuuvauhtia, mutta miten minua ärsyttääkin tuo raitojen symmetrisyys.

Olisiko syynä kenties valitusten välttely, kun kukaan ei nyt voi syyttää siitä että solmun jälkeen värit alkavat toistua väärään suuntaan? Minusta tuo symmetria on lähinnä tylsää, ennalta arvattavaa ja mielikuvituksetonta. Ja sitten ne värit. Jokainen erikseen ihan nätti, mutta pitääkö olla niin paljon eroa kylläisyydessä? Vaaleat ovat liian vaaleita ja tummat liian tummia. Siis minun makuuni.

Enemmän minun makuuni on tämä: Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani: Valon pisaroita, minkä myös hankin hetimiten sen ilmestyttyä (itse asiassa ennakkotilasin). Silkkaa ticoticoa koko levy, erittäin maukasta lattaria.

Puhelin piippasi juuri sen merkiksi että uusi kamera ja jalusta odottavat paikallisessa postissa, mutta en ehkä ehdi niitä hakemaan, sillä on kiire hankkiutua rannikolle: A-luokan äitienpäiväristeily alkaa huomenna. Mukana on vain äitejä (no, pari tytärtä, siis minä, siskoni ja meidän äiti C-luokan hytissä). Ei yhtään miestä, lasta tai koiraa. Jee. Onneksi valon pisarat pääsevät mukaan nyrkkiin mahtuvassa soittimessa. Tico tico!