Olen viluisensorttinen ihminen enkä oikein osaa lähteä mihinkään ilman villavaatetta.

Malli Ruutukuvioinen DROPS jakku FA-106, koko M
Lanka Hjertegarn Kunstgarn
Menekki 305 g
Puikot  3 mm pitsiaddit (100 cm) ja lukuisa määrä muita pyöröpuikkoja

Koska minulla on aina (no jos nyt ei aina niin ainakin melkein aina) bad hair day, en halua sotkea hiuslaitettani entisestään pään yli vedettävillä vilunkarkottimilla eli villapaidoilla, vaan suosin villatakkeja, jotka voi vaivattomasti vaikka reippaan kävelylenkin päätteeksi riipaista hetkeksi pois päältään. Aikaisempi suosikkitakkini on joissain tilanteissa aivan liian kuuma, kun se on puoliksi alpakkaa. Tämä lampaanvillainen takki ei hiosta ihan niin paljon työmatkareippailun jälkeen sisällä rapuissa.

Kunstgarn oli minulle ihan uusi tuttavuus, ja vaikka tykkäänkin sen väreistä ja valmiin neuleen ulkonäöstä, en erityisemmin ihastunut sen neulottavuuteen. Se on harvinaisen halkeilevaa yksisäikeistä harvakierteistä höttöä. Tiesin lankaa ostaessani jo että teen siitä Fabel-langalle suunnitellun takin, enkä muistanut ihan tarkalleen menekkiä, joten ostin lankaa varman päälle 600 grammaa. Menipä hieman pieleen hankinta, sillä takki painaa 305 grammaa nappeineen!

Neliövillatakki 002b

Tämän takin neulominen alkoi tosi mielenkiintoisesti. Ensin tehtiin takakappaleen yläosa, neliö, jonka jokaisen sivun silmukat, tai ainakin osa niistä jätettiin odottamaan. Ohjeen mukaan ne siirrettäisiin langalle, mutta minähän en pujottele lankoja silmukoihin muuten kuin päättelytarkoituksissa. Käytän mielummin pyöröpuikkoja. Etukappaleiden yläosat yhdistettiin takakappaleeseen ompelemalla, mutta kaikki muut osat aloitettiin lepäämään jätetyistä silmukoista. Jossain vaiheessa noita pyöröpuikkoja killui työssä jo toistakymmentä, mutta siitä ne vaan pikkuhiljaa vähenivät.

Mallista tykkään kovasti, mutta tuo kiinnityssysteemi ei ole oikein mieleiseni. Kuvittelin neulovani siihen kunnollisen nappilistan jälkikäteen, mutta kauluksen tehtyäni huomasin ettei se onnistukaan. Virkkasin reunaan kuitenkin kerroksen kiinteitä silmukoita lisää, jotta saisin vähän paremmat napinreiät. Tarkemmin kun asiaa tarkastelin sitten valmiina, huomasin että itse asiassa tuo ketjusilmukkareuna sopii noihin diagonaalilinjoihin ihan mukavasti.

Kuvasin takkia lainakameralla. Teinityttären kaveri on vaihtamassa digijärkkäriään vähän järeämpään ja antoi kameransa meille kokeiltavaksi. Tyttären kanssa molemmat havittelemme sitä käyttöömme. Koekuvauspäivänä olin hieman kärsimätön enkä jaksanut perehtyä kunnolla kaikkiin kuvausvaihtoehtoihin, sillä ulkokuvaaminen oli todella vaikeaa kun katolta pudotettu lumi esti liikkumisen talon ympärillä. Raskasta lainakameraa en uskaltanut asetella ikkunalaudalle kuten omaa pikku pokkariani, enkä omista niin järeää jalustaa joka tuon möhkäleen olisi kantanut. Kuvasin siis ylhäisessä yksinäisyydessä kuten aina.

Jälkikin on sen mukaista. Milloin on tarkennus pielessä, milloin ei valo riitä, milloin ei koko takki mahtunut kuvaan. Ajatus alkoi kallistua ihan uuden kameran hankintaan... siis itselle. Kaukosäädin olisi ihan kiva. Yksin aion kuvata vastakin. Puheenlahjani ovat turhan rajalliset jos pitäisi mallina seistessään kertoa kuvaajalle minkälaisen kuvan haluan. En myöskään saa satunnaista mallia seisomaan haluamallani tavalla kuvissa. Minä olen näissä hommissa mieleiseni tiimi ihan keskenäni.