Ompelu ei jostain syystä ole viehättänyt minua vuosikausiin, vain pakolliset korjaukset on tullut tehtyä ja nekin pitkin hampain. Tänään oli työn alla kauan odottanut, vain muutaman lyhyen sauman vaativa työ.

Kansiotarpeet

Nuorisolta vapautunut aaltopahvinen asiakirjakansio viehätti minua ekohenkisyydellään ja keveydellään niin kovasti että ongin sen pois paperikorista. Keksin heti että sen voi päällystää, ja ensin ajattelin liimata siihen jotain kivaa kangasta. Reunojen huolittelu tuli sitten ongelmaksi, sillä valitsemani kangas (Marimekon Saarni, Erja Hirvi 2006) olikin satiinia joka ei mielestäni ole sitä kaikkein mukavinta käsiteltävää. Epäilin suuresti saisinko reunoista millään siistejä. Sitten keksin että kansion suojaksi voi ommella pussimaiset kannet, jolloin kankaan reunoja ei jää näkyviin. Ehkä nyt muutaman lyhyen sauman saa ommeltua ilman hermojen menetystä.

Meinasivathan ne hermot mennä jo lankaa neulansilmään pujottaessa, mutta muistin sitten että minullahan on uudet lukulasit. Semmoisiä en ole aikaisemmin tarvinnutkaan, ja kun katselin tilannetta uudestaan nuo kakkulat päässä huomasin että kyllä sitä käyttöä lukulaseille olisi ollut jo pitkään. Maisema ompelukoneen ohjaamossa näytti niin erilaiselta.

Valmis kansio

Siinä ne nyt ovat, kaikki tärkeät paperini. Ja kiikarit, joilla ne näkee lukaista tuosta noin vaan. Kuminauhojen kiinitysreikien kohdalle täytyi tehdä myös kankaaseen reiät, jotka huolittelin napinläpipistoilla. Kaivaessani muliinilankaa siihen tarkoitukseen löysin projektin joka on ollut vuosia jäissä, epäilemättä samasta syystä kuin ompeluhommatkin.

Sammakko

Jospa tämä äkillinen näkökyvyn palautuminen saisi vähän vauhtia tähänkin työhön.