Norosukkia tuli tikutettua loppusyksyn reissuviikkojen välisinä viikonloppuina.

Noroneloset_1154b

Malli 68 s, 3o1n, ranskalainen kantapää ja nauhakavennus. Koko 39.
Lanka Noro Kureyon Sock, värit S188 ja S185.
Menekki n. 75 g kumpaankin pariin.
Puikot 2,5 mm KnitPro sukkapuikot

Sukat löpsöttävät pingottimien päällä, koska neuloin ne tarkoituksella hieman isoiksi. Tuolla ihanaisella langalla on yksi huono ominaisuus yli muiden: se kutistuu konepesussa. Ei niin paljon että sitä voisi käyttää huovutettavissa neuleissa, mutta sen verran voimakkaasti kuitenkin että jossain vaiheessa sukat muuttuvat lasten sukiksi. Siis mikäli ne pesee koneessa. Ja minähän pesen. Nämä ovat vielä yhden hienopesun jäljiltä väljiä, joten tuskin ne ihan heti pieniksi käyvät. Niitä muita huonoja ominaisuuksia ovat hinta ja paksuusvaihtelut, mutta kaikista näistä huolimatta omistan ainakin neljät norosukat, joten paljon hyvääkin niissä täytyy olla.

Norosukat 1_1156b

Uskoin ennen näiden sukkien neulomista vakaasti siihen että kun käytän kahta eri väriä, minun ei tarvitse pätkiä lankaa siksi että kummastakin kerästä sattumalta tulee suunnilleen samaa väriä. Väärin. Nyt uskon vakaasti että huolimatta siitä minkävärisestä kerästä neulon nororaitasukat, aina tulee kohta jossa kummaltakin kerältä tulee suunnilleen samaa väriä. Hehkulampun valossa tummanvihreä, tummansininen ja musta lasketaan samaksi. Ja silloin pitää pätkiä, ensinnäkin siksi että raidat eivät näytä kivalta, ja toiseksi, koska kerrosten laskeminen on yhtä tuskaa kun värit ovat samanlaiset. Ja kun ollaan joulukuussa, päivänvaloa riittää pariksi tunniksi niin paljon että värit erottaa hyvin, ja loppuaika neulotaan sähkövalossa.

Norosukat 2_1157b

Toiset näistä sukista on pakattu lahjapakettiin ja toiset ovat omassa sukkalaatikossani. Tässä tein poikkeuksen tapoihini, sillä tähän asti olen välttänyt antamasta lahjaksi kutistuvia sukkia. Nyt pakkasin pingottimet sukkien mukaan. Omat pienentyneet norosukkani saan vielä jalkaan väkivaltaa lähentelevän pingotuksen jälkeen.

Talvimaisema_1160b

Vuosi on lopuillaan eikä se ole ollut läheskään parhaita elämässäni. 22 vuotta sitten työsuhteeni alkoi juhlavasti uudenvuodenpäivänä. Tänä vuonna sain irtisanomislapun juuri ennen juhannusta ja työsuhteeni päättyy nyt jouluaattona. Loppuhuipennuksena tuolle juhlapäivien viitoittamalle taivallukselleni tuli tänään vielä kirje jossa pyydettiin liikaa maksettua lomakorvausta takaisin "mahdollisimman nopeasti". Kyllä on työsuhdeasioideni säätäjillä ollut dramatiikantajua!   Toivottavasti pääsiäisenä tapahtuu jotain mukavaa työhön liittyvää, sillä se juhlapyhä on vielä nykäisemättä, jos ei viimevuotisia lomautuksia lasketa...

Kuva on olohuoneemme ikkunasta viikon takaa, mutta tänään oli maisema ihan samannäköinen. Aurinko siinä nousee hieman ennen keskipäivää. Onneksi lisää valoa on luvassa pikkuhiljaa, ja sen kirkastamana otan vastaan uuden vuoden ja uudet haasteet. Hitunen jouluhössötystä on vielä luvassa, 12 hengen aattoateria, uuden vuoden kokkajaiset vähän pienemmälle väelle ja sitten huilaamista ja päivärahahakemusten täyttöä. Opiskelun pariin palaan tammikuun puolivälin jälkeen. Rauhallista joulua ja vuodenvaihdetta kaikille silmukkasisarilleni!