Viime kesänä takerruin koukkuun ihan kunnolla. Tänä kesänä pääsin siitä irti.

<Isoäidinneliöpeitto 002b

Malli Perinteinen isoäidinneliö, tilkkuja 11 x 17 eli 187.
Lanka Sukkalankojen loppuja
Menekki 530 g
Koukku Brittany 3,75 mm
Koko 90 x 145 cm

Värinsommittelukykyjä vaativa virkkaustyö siirtyi talvihorrokseen viime syksynä siinä vaiheessa kun päivänvalo karkasi jo ennen työpäivän loppua. Pimeässä eivät keski-ikäisen silmäni erota värisävyjä riittävän hyvin. Tänä kesänä kerkesin jo vähän stressata tämän vuoksi, pelkäsin näet että taas yksi ikuisuustyö tuli aloitettua. Mutta eikös mitä! Valmista tuli.

Tilkuissa on neljä kerrosta ja kolme pylvästä joka ryhmässä. Värisommitteluissa ei oikeastaan ole muuta systeemiä kuin ulommaisen kerroksen väri. Kovin tarkkoja värisuunnitelmia ei alle 30 gramman nyttysistä koostuvasta kokoelmasta saisikaan. Keskustan tilkuissa on vuorotellen vaaleanruskea ja sininen ulkokerros. Peiton reunoille säästin eksoottisemmat värit, vihreän ja violetin.

Isoäidinneliöpeitto 004b

Jätin tietoisesti pois värivalikoimasta mustan, valkoisen ja harmaan, ja säästelin tummanruskeaa, jolla ompelin palat yhteen ja virkkasin reunuksen. Näinollen värikirjosta pomppaavat eniten esille pinkki ja keltainen. En lähtenyt pingottamaan näin isoa työtä, joten reunat kupruilevat iloisesti. Peitto on juuri sopivan kokoinen sekä olalle kietaistavaksi peitoksi että torkkupeitoksi.