Sukkalandia

Seuraa polkua.

(Klikkaa kuvaa)

Uudesta blogista pääsee tänne vanhalle puolelle nappia painamalla.

Näitä on nyt tullut tikuteltua ihan urakalla. Enkä uskalla vielä luvata että ne tähän loppuvat.

Malli Wurm
Lanka BC Garn Lucca, 100 % supersoft merino, 300 m / 100 g
Puikot 3,5 ja 4 mm

Tätä perheen pienimmän pipoa en muistanut punnita, mutta arvatenkin siihen meni kahdeksisenkymmentä grammaa kuten kahteen aikaisempaankin. Omaan päähäni ajattelin vielä tikutella mustan Wurmin, ja sitten saa varmaankin riittää hetkeksi tätä sorttia.

Talvi näyttää nyt todellakin talvelta. Leikkimökki ei onneksi ehtinyt romahtaa lumikuorman alle. Kuvan ehdin juuri ja juuri napata ennenkuin nuo lumet lapioitiin pois. Koko pihamaa tuntuu nyt olevan täynnä lumikasoja, sillä myös talon katolta on lumet pudotettu.

Keittiön näköala kotonassa on hieman muuttunut, eikä takaovesta ole asiaa ulos. Onneksi päivä pitenee koko ajan ja kevät lähenee. Aina ne lumet ovat ennenkin sulaneet pois. Jospa myös tänä vuonna.

Tein joulun jälkeen uuden ennätyksen. Aloitin seuraavan vuoden lahjasukkien neulomisen jo välipäivinä.

Malli 56 s, 3o1n, ranskalainen kantapää ja nauhakavennus. Koko 45.
Lanka Novita 7 veljestä Raita
Menekki Lähes koko kerä
Puikot 3 mm bambusukkikset

Raidoitus on niin kiva että mieskin kysyi poseeratessaan ovatko nämä hänen sukkansa. Vastasin että ei ole vielä tietoa kenen jalkaan nämä päätyvät. Eikä olekaan.

Elämäni on nyt reissunaisen elämää. Kymmenisen tuntia viikossa istun auton ratissa, eikä huoltoasemilla juuri tee mieli pysähtyä muuten kuin pakottavan tarpeen vaatiessa. Kahvit haluan jo kustannussyistäkin ottaa mukaan lähtiessäni, samoin vähän purtavaa. Niinpä hankin eräällä shoppailureissulla termosmukin. Ensimmäinen termosmukireissuni osoitti, että kahvi jäähtyy eristyksestä ja kannesta huolimatta melkoista vauhtia. Sitten välähti.

Malli Oma.
Lanka Novita Aino
Menekki 42 g
Puikot 3 mm ja 3,5 mm, virkkuukoukku 3,25 mm.
 

Tämä takki on tarpeen ihan ulkonäkösyistäkin. Muki on valkoinen ja siinä on ABC-ketjun mainos, eikä miellytä silmääni laisinkaan. Lauantai-illan viihdykkeenä takin neulominen toimi ihan hyvin eikä se vaatinut paljon pään raapimista. Valitsin tarkoituksella ohuehkot puikot jotta saan tiiviin neuleen. Tylpät bambupuilkotkin halkoivat Ainoa ihan urakalla, joten tarkkana sai olla. Muutama pikku lenksura jäi tököttämään pinnasta, mutta ei taida haitata käyttöä.

Aloitin 8 silmukalla pyöröneuleen ja lisäsin joka kerroksella 2 silmukkaa jokaiselle puikolle. Kun pyörylä oli pohjan levyinen, neuloin yhden nurjan kerroksen ja lopetin lisäykset. Kapean alaosan jälkeen vaihdoin puikot paksumpiin joten silmukoita ei tarvinnut lisätä laisinkaan. Lähellä kahvaa päätin viisi silmukkaa ja parin kerroksen jälkeen lisäsin kiinnitysremmin silmukat. Suuaukon viimeistelin virkkaamalla. Ja kohta koeajolle!

Piporupeaman välissä valmistuivat Kalajoki-sukat, jotka aloitin jo marraskuussa mutta jotka hautautuivat muiden kiireellisempien töiden alle ja melkein unohtuivat.

Malli Kalajoki-sukat
Lanka Nalle Aloe vera
Menekki n. 90 g
Puikot 2,75 mm KnitPro

Nämä sukat saivat odottaa valmistumista yli kaksi kuukautta. Ne matkasivat monta reissua matkalaukun sivutaskussa, mutta sopivaa hetkeä sukkien loppuun neulomiseen ei vain tahtonut löytyä. Kuukauden tauon jälkeen tuo looginen ja mukava kuviokin unohtui, joten uudelleen aloittaminen oli takkuista. Purkamista tässä projektissa tuli ihan kohtuullinen määrä, mutta pelkästään huolettoman asenteen ja hutiloinnin vuoksi.

Jälkimmäisen sukan kärkeä lähestyessäni huomasin että ajatus ja kädet harhailivat koko ajan muuhun tekemiseen, kuten virkkaamiseen, mutta lopulta sain komennettua itseni istumaan viimeiset minuutit kalajokisten seurassa ja saattaman työn päätökseen. Tulos olikin sitten palkitseva. Täydellisesti jalkaan istuvat kauniit sukat.

Ensimmäisen Wurmin valmistuttua päätin tehdä niitä lisää. Tämän myssyn aloitin jo ennen joulua, mutta valmiiksi sain sen vasta viime viikolla. Hyväksi poseeraajaksi todettu pojan tyttöystävä toimii taas pipontäytteenä.

Malli Wurm
Lanka Merinovillainen Novita Wool
Menekki 75 g
Puikot 3,5 mm ja 4,0 mm pyöröt

Tämä on ajateltu 16-vuotiaan tyttären pipoksi, mutta valmis pipo ja tytär eivät vielä ole sattuneet samaan paikkaan yhtä aikaa. Nähtäväksi jää miellyttävätkö väri ja malli löysien punaisten pipojen ystävää.Tämäkin Wurm valmistui ihan pikavauhtia. Eikä jäänyt viimeiseksi tätä lajia. 

Pahnanpohjimmaisen pää kasvaa kohisemalla. Viimevuotinen tupsupipo kävi pieneksi, joten uutta lankaa otettiin puikoille. Poninhäntäpäisen 12-vuotiaan päähän se ei kuitenkaan istunut, joten sitä esittelee tässä 17-vuotias isosisko. Ja hyvin sopii.

Malli XOXO
Lanka BC Garn Lucca, 100 % supersoft merino, 300 m / 100 g
Menekki 40 g
Puikot 3,25 mm ja 4,0 mm pyöröt

Lucca taisi nyt vallata universumin pehmeimmän merinovillan paikan. Sitä löysin viime viikolla Ainousta. Puutelistalla oli pipolankaa, ja Lucca näytti juuri sellaiselta. Langan kaksi säiettä ovat kuin huopuneet yhteen, joten lanka ei halkeile laisinkaan. Kohtuullisen pitkän mallin etsinnän jälkeen valitsin XOXOn, jota ensin vierastin puuttuvan kaavion vuoksi, mutta joka sitten osoittautui melko vaivattomaksi neulottavaksi sanallisista ohjeista huolimatta.

Pipo ei siis sopinut tilaajalle, vaan kaipaisi ehkä hieman lisää pituutta. Sitä voisi saada tähän lisää tekemällä yhdet palmikonkäännöt lisää, jolloin voisi myös lisätä joka toiseen pystyriviin vielä konaisen X-kuvion. Se olisi ehkä ollut mahdollista nytkin, sillä mielestäni tuossa kuviossa on pieni epäloogisuus, mutta en jaksanut siitä välittää kun oli (muka) kiire viimeistellä pipo sovitusta varten. Nyt jää harkintaan laitanko pipon vielä remonttiin vai teenkö ihan uuden. Kyllä tuollekin varmaan käyttäjä löytyy, ja lankaa on vielä runsaasti jäljellä.

Päänlämmitin on syksyinen siksi että se on ollut käytössäni jo marraskuun lopusta alkaen. Vihdoinkin pääkopalleni on löytynyt sopivan  mallinen pipo! Kuvassa se on perheen nuoren miehen tyttöystävän päässä.

Malli Wurm
Lanka Sandnes Alpakka
Menekki 80 g
Puikot 3,5 mm ja 4,0 mm pyöröpuikot

Sain marraskuun alussa jonkinlaisen siivousvimman ja aloin syynätä villavaatevarastoani. Tämä huivi pisti siellä silmään, ei siitä syystä että sitä ei olisi käytetty, vaan siitä syystä että olin lähes joka käyttökerralla ollut siihen jollain tavalla tyytymätön. Se oli joko liian pitkä, liian leveä, liian lerppa tai liian karvainen. Päätin päästää itseni kärsimyksistä ja purin huivin. Tällä kertaa maltoin pestä langat, joten neulottavaksi tuli suoraa ja sileää alpakkalankaa, jota oli ilo neuloa. Otin piponalun mukaan viikon opiskelureissulle ja sainkin sen jo toisena iltana valmiiksi. Niinpä se menikin sitten suoraan käyttöön, koska oli parempi kuin mikään aikaisemmin neulomani pipo.

Wurm on niin mukava pipomalli että se näyttää istuvan kaikkiin päihin mihin olemme sitä kokeilleet. Tämän neidon poninhäntäkin piiloutuu pipon sisään ihan luonnikkaasti. Voi olla että saan tällaisen vielä monen värisenä!

Tänä vuonna sitä on taas riittänyt, lunta nimittäin. Maisemat ovat olleet kauniit mutta työläät. Esikoisen huopalapaset repesivät lumitöiden paljoudessa. Reklamaatiota ei tullut, lumilapio kuulemma syö käsineitä ihan urakalla. Tuli uusi tilaus, mielellään pikatoimituksena.

Malli Oma malli. 60 s, varressa 68 s, peukalossa 27 s.
Lanka Kaksinkertainen hahtuva
Menekki n. 250 g
Puikot 7 mm pyörö

Pikatoimitus tarkoitti sitä että minulla oli hieman vajaat kolme vuorokautta aikaa siihen kun lähdin kotoa opiskelu- ja haastattelureissuun. Kuin ihmeen kaupalla sainkin nuo jättilapaset neulottua ja pariin kertaan huovutettua, ja vieläpä kerkesimme lauantai-iltana tansseihinkin ennenkuin pakkasin kapsäkkini autoon ja lähdin matkaan. Huovutettavaa jäi vielä käyttäjällekin, sillä 40° C ja 50° C lämpötiloissa huovutus ei vielä kutistanut lapasia tarpeeksi. Lapaset luovutin pojalleni ohjeiden kera: pestään vielä 60° C lämpötilassa.

Matka olikin varsin mukava ja antoisa. Tiistain istuin koulussa, ja keskiviikkona kävin haastattelussa koulutussopimuspaikkaa varten, ja vieläpä oman alani yrityksessä! Kotimatkalla poikkesin serkkuni uudessa lankakaupassa Orivedellä. Kauppa oli pullollaan herkkulankoja ja kahviokin oli sinne rakenteilla. Käykääpä kurkkaamassa! Puhuttavaa olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta 300 kilometrin kotimatka houkutteli tien päälle kun vielä oli hieman päivänvaloa valaisemassa lumista maisemaa. 

Eikä siinä vielä kaikki. Eilen sain puhelun minua haastatelleesta yrityksestä, ja nyt sitten käy niin että seuraavan noin puolen vuoden ajan opiskelen ja työharjoittelen Pirkanmaalla! Serkun kanssa saadaan varmasti kaikki kuulumiset päivitettyä, sillä ajan ohi viikoittain. Opiskelukämpän etsintä on käynnissä ja työharjoittelu alkaa vajaan viikon päästä. Asiat ovat nyt kuten keikauskakku. Ihan eripäin kuin ennen, mutta mitäs herkkua sieltä alta löytyykään! Kuvassa loppiaisena paistamani tarte tatin.

Vaikka tänä vuonna eivät puikot ole vielä heiluneet, tätä esiteltävää kyllä riittää. Joku perheemme nuorista miehistä kuori lahjapaperit tällaisten sukkien ympäriltä.

Malli 72 s, 3o1n, ranskalainen kantapää, nauhakavennus. Koko 45.
Lanka Opal Sock Gräfin Annabelle
Menekki 84 g
Puikot 2,25 mm KnitPro

Muistikuvia ei näiden sukkien neulomisesta liiemmin ole, lanka on joka tapauksessa taattua Opal-laatua. Sen verran muistan että huokasin toisen sukan valmistuttua pitkään ja hartaasti ja olin iloinen siitä ettei kerässä ollut yhtään solmua. Tuosta väritäpläpaljoudesta nimittäin olisi ollut melkoinen urakka etsiä oikea kohta josta jatkaa. Raidat napsahtivatkin sitten ihan millilleen oikein.

Omistakin paketeista löytyi neuleaiheisia lahjoja. Kilo 7 veljestä -lankaa ja kahdet sukanpingottimet. Ollaan sitä täälläkin oltu kilttejä tyttöjä! Söpöisen neulekirjan sain syntymäpäivälahjaksi.

Lahjojen takana pilkottava viltti ei ole se vanha, vaan ihan uusi tekele. Sukkalanganloppujen lisäksi siihen on upotettu kaksien loppuunkäytettyjen sukkien purkulangat. Rouva Hätähousu ei malttanut kastella purkulankoja koska piti päästä heti virkkaamaan, joten tilkkujen uloimmat kerrokset ovat hieman kiharaisia.

Tätä projektia olen hieman virkkaillut peukaloita lepuuttaessani, ja kun nuo purkulangat loppuivat, ompelin tähän asti aikaansaamani 154 tilkkua kasaan. Peitolla on mittaa vasta 80 x 100 cm, ja se jääkin odottamaan seuraavia purkulankoja. Isoäidinneliöistä tykkääville suosittelen ulkomaista suosikkiblogiani. Lucyn neliöt ovat uskomattoman monenmuotoisia ja ihanan värisiä!

Kiire tuli joulun alla myös naisten sukkien kanssa. Niiden neulomista en alkuvuodesta kiirehtinyt, koska ne valmistuvat niin paljon nopeammin kuin miesten sukat. Onneksi on näitä vanhoja hyväksi todettuja malleja, joilla saa kohtuullisen vähällä yrityksellä nätit ja mukavantuntuiset sukat.

Malli Waving lace socks kirjasta Favorite Socks
Lanka Opal Uni
Menekki n. 75 g
Puikot 2,25 mm KnitPro

Itselläni on näitä kahdet käytössä, ja molemmista tykkään tosi paljon. Neulos toimii kuin resori, joten sukat pysyvät jalassa tosi hyvin. Kuvio on helppo muistaa ilman kaaviotakin hetken neulomisen jälkeen. En ole ennenkään vierastanut saman mallin useaan kertaan neulomista, joten puikoille vaan. Tai niinhän sitä luulisi. Vaikka olen jo satoja kertoja neulonut jotain kaaviosta, tuli näitä aloittaessa tehtyä ihan kummallinen moka. Varren suuhun tulevan kuvion neuloin jostain syystä ylösalaisin, siten että aloin lukea kaaviota oikeasta yläkulmasta. Kumma juttu kun ei tullut oikean näköinen... no, purkaminen on yksi oleellinen osa neulomista edelleen, eikä oikeastaan paljon harmita, paitsi kiireessä.

Kiirettä piti myös keittiössä pyhien aikaan. Kun jouluaattona ja uudenvuodenaattona vietin valtaosan päivästä jalkojeni päällä keittiössä, tänään loppiasena saan olla täällä kotona ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni. Silloin on hyvä harrastaa sellaisia asioita jotka jäävät tekemättä kun on yleisöä. Kuten esimerkiksi Zumba. Tein syksyllä elämäni ensimmäisen ostos-TV-ostoksen ja pakko on sanoa että olen todella tyytyväinen! Nyt voin riehua kotona mielin määrin. Eikä tarpeeksi hienoja urheiluvetimiä tarvitse kaivella kaapista kuten yleisille tunneille lähtiessä, vaan päälle kelpaavat vaikka juuri pyykkiin menevät alusvaatteet. Siis kun ei ole sitä yleisöä.

Kokkauskiireiden keskellä uudenvuodenaattona huomasin että valkuais-keltuaistase ei täsmännyt. Kolme valkuaista oli jäänyt ylimääräiseksi. Toki kompostori nielaisee ne ihan mielellään, mutta minulla oli mielessä jotain makeampaa. Vaikka marengit eivät ihan suurinta herkkuani olekaan, kyllä ne minulle maistuvat, ihan kuin kaikki muukin makea. Marengit kuivuivat leivinuunin jälkilämmössä, joka taisi kuitenkin olla vähän turhan kova, tai sitten kiireissäni pidin niitä uunissa vähän turhan kauan. Pieni ruskistuminen ei kuitenkaan vaikuta makuun.

Tölkki on aarre joka löytyi miehen mummolasta. Se on ihanan kuplaista lasia ja sen kannesta ovat kierteet hävinneet jo aikoja sitten. Etupuolella on neliapila ja merkintä 1 ltr ja takapuolella lukee Riihimäki. Sen iästä ei meillä ole mitään tietoa.