Ei satu ihan yksiin aina neulomukset ja säät. Villatakkia kuvasin ennätyshelteiden kynnyksellä ja nyt tätä seitinohutta huivia kun lämpötila on hitusen kymmenen asteen yläpuolella ja ilmassa on myös jonkin verran pisaroiksi tiivistynyttä kosteutta.

Malli Dianna Ravelrysta
Lanka Noro Sekku color 6
Menekki 58 g
Puikot 3,5 mm KnitPro-pyörö

Tällaiseen malliin törmäsin tässä eräänä iltana kun päätin taas kerran syventyä Ravelryn aarrearkun tonkimiseen. Tunti jos toinenkin vierähti kauniita neulemalleja selaillessa, ja tämä sieltä sitten siivilöityi neulottavien listan kärkeen. Entrelacin neulominen on minulle ennestäänkin tuttua, vaikken siinä vielä mikään virtuoosi olekaan, joten en säikkynyt tällaisen mittavan projektin aloittamista.

Purkamattahan tästä ei sitten selvitty. Ennenkuin sain sisäistettyä lehtikuvion mallin siihen pisteeseen ettei kaaviota tarvinnut lukea, haparoin jatkuvasti itse korinpohjaneuleen kanssa. Yhden alkupään ruudun neuloin varmasti neljään kertaan ennenkuin se tuli oikeaan muotoon ja oikeinpäin. Yksi palanen jäikin väärinpäin, mutta tuskin herättää kovasti huomiota huivin kärjen tuntumassakaan. Olkoon siinä se asiaankuuluva käsityön leima. Tätä työtä ei olisi milloinkaan malttanut jättää käsistään. Koskaan ei ollut oikea hetki. Yhden ruudun jos vielä ja sitten nukkumaan...

Huivi neulotan kärjestä alkaen, mikä on mukavaa sikäli että neulomisen aikana voi muuttaa suunnitelmia huivin koon suhteen. Käyttämääni lankaan olen oikein tyytyväinen. Värit ovat ehkä paikoitellen hieman heleät verratuna siihen mihin olen tottunut, mutta kyllä kai tähän maailmaan väriä mahtuu. Sekku on yksi miellyttävimmän tuntuisista langoista joita olen neulonut. Sekä villa, puuvilla että silkki tuntuvat tässä yhdistelmässä esittelevän parhaat puolensa, eikä nylonin läsnäoloa havaitse laisinkaan. Lanka on täysin joustamatonta ja sisältää Norolle tyypillisiä ohuita tiukkakierteisiä ja paksuja lähes kierteettömiä kohtia. Ne tuovat mielestäni mukavaa elävyyttä pintaan, mitä toki tässä huivissa on jo pitsineuleen ansiosta. Kerran sain langan poikki ja useamman kerran selvittelin kiinni huopuneita takkuja, mutta nuo hommat, ihan kuin purkaminenkin, tuntuvat nykyään vain neulomiseen oleellisesti kuuluvilta työvaiheilta. Mallin ehkä hankalin kohta on pari kertaa mallikerrassa esiintyvä kolmen silmukan nurin kiertäen yhteen neulominen. Alkuun se kangerteli, mutta niinpä se vain alkoi sujua sekin.